Pysy ”uskollisena” (ranskaksi Rester ”Vrai”)

Se on luultavasti yksi tärkeimmistä asioista elämässä.
Kuinka voimme olla oma itsemme, jos emme ole rehellisiä itsellemme ja ympärillämme oleville ihmisille?

Uskollisena pysyminen ja totuudessa pysyminen on todennäköisesti tapa välttää ”tekopyhyys”, auttaa poistamaan ”pokerinaamamme” ja pysyä luonnollisena huolimatta ongelmista, kuten suuresta stressistä ja vastuusta.

Välttelemme naamioita ja suojapukuja, yritämme näyttää itsemme sellaisina kuin olemme; kuten Gloria Gaynorin kappaleessa ”I’m What I Am” tai grunge-rock-yhtye Nirvanan kappaleessa ”Come As You Are”.

Tätä tavoitetta on vaikea ylläpitää jatkuvasti, koska se on idealistinen…

Ilmaisu, jonka joku kertoi minulle eräänä päivänä:

”Yöllä autossa ohitan kaikki punaiset liikennevalot…
Mutta jos jää kiinni, kerron totuuden…”

David Servan-Schreiberin kirja ”Our Body Love Truth” muistuttaa meitä myös siitä, kuinka tärkeää on huolehtia itsestämme, jotta voimme säilyttää myötätunnon ja empatian muita kohtaan. Tämä auttaa ylläpitämään tätä hyveellistä kierrettä sekä oman terveytemme että muiden terveyden kannalta.

David Servan-Schreiberin toinen kirja, ”We Can Say Goodbye Multiple Times”, tutkii elämän monimutkaisuutta, jossa tilanteet tuntuvat joskus outoilta tai rikkoutuneilta. Vaikka haluaisimme pysyä jatkuvasti totuudessa, ”se ei ole koskaan täydellistä”.

”Epärehellisyys” voi tarkoittaa ”roolin esittämistä”, kuten näyttelijä, joka esittää erilaisia hahmoja ja tyylejä. Mutta kun menemme teatteriin, näytteleminen on oikea työ: näyttelijät keskittyvät rooleihinsa näytelmän aikana, ja heti kun he poistuvat näyttämöltä, he riisuvat puvut ja meikit palatakseen todelliseen elämäänsä. Ei ole mahdollista esittää roolia jatkuvasti.

Joskus meidän on ehkä toimittava esimerkiksi hautajaisissa peittääksemme tunteita tai asioita, joita ei voi ilmaista avoimesti.

Tällaisia tilanteita on monia; asioita, joita ei voi sanoa tavallisella tavalla. On hyvin vaikeaa olla jatkuvasti rehellinen; surussa pysyminen on vaikeaa. Joskus meidän kaikkien on piilouduttava aurinkolasien taakse pysyäksemme rehellisinä, nöyinä ja kunnioittavina. Se on monimutkaista, mutta tärkeää.

Joskus sanomme:

”Kaikelle on oikea hetki.”

Hautajaisissa käymme läpi monia erilaisia tunnetiloja, eikä tiettyjä hetkiä voi yksinkertaisesti ohittaa. (Johtamisessa tätä kutsutaan joskus ”kuoleman hyväksymiskäyräksi”.) Kaikilla tunnetiloilla on merkityksensä, eikä surusta voi siirtyä iloon tai päinvastoin niin helposti.

Abd Al Malik ilmaisee tämän hyvin kappaleessaan Valentin sanoen:

”On totta, että olemme Brazzavillessä.
Laulamme, tanssimme… Kyllä, tanssimme, vaikka se on loppu.”

Uskollisena pysyminen tarkoittaa myös sitä, että olemme oma itsemme ottaen huomioon kontekstin ja maailman vaikutukset.
(Hautajaisissa on joskus myös syytä juhlia, vaikka se saattaakin tuntua ristiriitaiselta.)

Palautteen antaminen voi olla tapa ilmaista näkemystämme tai korostaa sitä, mitä pidämme mielenkiintoisena. Se edellyttää avoimuutta, asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne ovat ja reagoimista oman luonteemme ja todellisen itsemme mukaisesti. Se on tasapaino asioiden ottamisen vakavasti ja jatkuvan vakavuuden välissä. Tämä lähestymistapa auttaa keskittymään siihen, mikä on todella tärkeää, ja auttaa kaikkia pysymään jalat maassa.

”Kerro asiat niin kuin ne ovat”

Tiesitkö, että lapset pitävät johdonmukaisuudesta? Miksi? Koska he haluavat tuntea olonsa turvalliseksi. Se auttaa heitä luottamaan todellisuuteen ja ymmärtämään, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Tästä aiheesta voidaan sanoa, että lapset eivät ymmärrä ironiaa ja ajattelevat usein, että ihmiset nauravat heille, joten he eivät reagoi siihen hyvin.

Ironia on totuuden vastakohta, koska se on yleensä eräänlainen leikkimielisyys. Vaikka se voi joskus olla hauskaa, sitä ei suositella käytettäväksi lasten kanssa kommunikoitaessa.

Masennus voi vaikuttaa suuresti mielialaamme ja siihen, miten koemme elämän, mukaan lukien kykyämme pysyä yhteydessä todellisuuteen.

Kyky pysyä uskollisena riippuu joskus mielialastamme. Jos olemme stressaantuneita, mindfulness-opettajat antavat usein neuvoja, jotka auttavat.

Esimerkiksi pelkästään molemmat kädet kylmään jääveteen upottamalla voimme ymmärtää, olemmeko masentuneita tai stressaantuneita. Masentuneina emme ehkä pysty pitämään käsiämme kylmässä vedessä, kun taas onnellisina ja rentoutuneina voimme pitää ne vedessä ilman vaikeuksia.

Syy on se, että kun olemme masentuneita, hermosto muuttuu yliherkäksi, koska hermo- ja synapsiyhteydet ovat jatkuvasti häiriintyneitä. Se on kuin yliherkkyys, jota emme pysty hallitsemaan. Aivomme muuttuvat paljon herkimmiksi kuin silloin, kun voimme hyvin.

Toinen esimerkki on ostokset: kaikki ärsykkeet, valot, mainokset, äänet, pommittavat jatkuvasti tunne-aivojamme. Tämä stimulaatio saa tunteemme vaihtelemaan enemmän kuin silloin, kun luemme rauhallisesti kirjaa.

Sama tapahtuu, kun olemme masentuneita: aivomme kokevat paljon enemmän tunne-elämän ylä- ja alamäkiä kuin silloin, kun olemme rauhallisia ja rentoutuneita.

Aivojemme emotionaalinen osa tulee hallitsevammaksi kuin looginen osa, mikä vaikuttaa mielialaamme. Tällaisina aikoina emme yleensä voi tuntea oloamme henkisesti hyväksi tai pysyä uskollisina muille, koska olemme jatkuvassa emotionaalisen ylikuormituksen tilassa.

Elämä voi olla vaikeaa riippuen olosuhteistamme. Olipa meillä miljoonia tai olipa meillä hyvin vähän, meillä kaikilla on mahdollisuus tuntea olomme huonoksi jonain päivänä.

Kun siirrymme sosiaalisen tikkaiden alemmille askelmille ”sosiaalisen luokan” ja ”varallisuuden” suhteen, on yleensä vaikeampaa tuntea olonsa mukavaksi.

Köyhät ihmiset ovat usein alttiimpia ongelmille, jotka liittyvät koulutukseen, ympäristöaltistukseen, terveydenhuollon saatavuuteen ja sosiaaliseen kontekstiin. Matemaattisesti köyhät ihmiset ovat kontekstinsa vuoksi yleensä alttiimpia masennushäiriöille kuin korkeamman sosiaalisen luokan ihmiset.

Ylemmillä yhteiskuntaluokilla on paremmat mahdollisuudet ja enemmän joustavuutta elämässä, mikä antaa heille mahdollisuuden muuttaa tilannettaan. Tämä on tosiasia.

Tämä kiinnittää huomiomme käsitteeseen ”konteksti”, joka voi olla sosiaalinen, aviollinen, perheen tai ympäristön konteksti.

MC Solaar mainitsee:

”Konteksti on vahvempi kuin käsite”

Abd Al Malik toteaa:

”Kontekstista riippuen voimme sekoittaa vahvuudet ja heikkoudet.”

Myös televisiosarja The Fresh Prince of Bel-Air korostaa tätä kontekstiin liittyvää kysymystä.

Rikas ihminen ei suhtaudu ongelmiin samalla tavalla vaikeassa, köyhässä ympäristössä, ja päinvastoin, köyhä ihminen ei suhtaudu ongelmiin samalla tavalla korkeatasoisessa ympäristössä.

Mutta kaikki tämä auttaa meitä ymmärtämään, että riippumatta sosiaalisesta taustastamme, me kaikki kohtaamme vaikeuksia ja kamppailemme terveyden, elämän, totuuden, sairauksien torjumisen ja planeetan suojelemisen puolesta.

Meillä kaikilla on rooli yhteiskunnassa, koska se on kaikkien kannalta hyödyllistä.

Tämän kysymyksen historiallisesta ja taloudellisesta kontekstista huolimatta meillä kaikilla on intressi auttaa ympärillämme olevia ihmisiä heidän omissa vaikeuksissaan.

Kun ymmärrät tämän, huomaat, että yksi yhteiskunnan suurimmista ongelmista on ”tietämättömyys”, kuten MC Solaar selittää kappaleessa ”La concubine de l’hémoglobine”. Tietämättömyys on kaikkien ongelmien perimmäinen syy.

Kuten Raamatusta ja teoksesta The Seven Capital Sins (Seitsemän kuolemansyntiä) voi lukea, jotkut sanovat, että pahin synti on kateus, koska se on kaikkien muiden syntien perusta.

Ympäristömme ihmisten auttaminen voi parantaa heidän hyvinvointiaan ja auttaa myös meitä itseämme voimaan paremmin.

Köyhien sosiaaliluokkien auttaminen auttaa matemaattisesti myös rikkainta luokkaa. Tämä ei ole enää pelkästään ”luokkien” ongelma.

Ei ole syytä odottaa. Aina on tekemistä; sen jälkeen voimme tehdä jotain muuta.

Avoin yhteiskunta on kaikkien etu. Totuus on, että meidän on ymmärrettävä, että olemme kaikki yhdessä ihmisinä, joita suojaavat avoin yhteiskunta, oikeusjärjestelmä ja ihmisoikeudet.